Olen ollut tänään todella pahalla tuulella. Mikään ei tunnu hyvältä ja mies on saanut valituksista oman (ison) osansa. Vanhat asiat nostavat päätään ja koko elämäni tuntuu epäreilulta, yksinäiseltä kamppailulta muita vastaan...muita jotka sitten kuitenkin ovat päättäneet asioista puolestani ja silti itse ovat toimineet omia mielipiteitään vastaan. Nämä kaikki asiat minun olisi vain pitänyt unohtaa ja haudata menneisyyteen, mutta mitenkä hautaat kun sydän huutaa vastaan???? Kyse ei ole mistään pettämisestä tai pahoinpitelystä, kyse on aivan muista asioista.

Olen ärsyyntynyt tällä hetkellä aivan kaikesta miehelleni, jopa jäätelöstä jonka hän laittoi poikamme tuomaan luokseni. Meinasin pudottaa jäätelön roskikseen ihan vain mielenosoituksen vuoksi, mutta en malttanut...sattui olemaan yksi lempimauistani

Haaveeni ulkomaille pääsemisestäkin taitavat taas kerran valua romukoppaan. Ei meillä ole, eikä tule olemaan varaa sellaiseen koskaan. Eikä tuonne taida kohta uskaltaa edes mennä kun jokapuolella tuntuu pamahtelevan ja milloin kukakin ilmoittaa rintarottingilla syyllisyydestään Miten kummassa tässä maailmassa voi opettaa lapsiaan ymmärtämään ja rakastamaan toisia jos aikuiset ihmiset käyttäytyvät niin ala-arvoisen hullusti? Ei mene jakeluun, ei

T: P. Hirmu

Saa nähdä tuleeko seuraavalla kerralla valoisampaa tekstiä

Ensimmäiseksi kiitos Tarulle vierailusta ja tervetuloa vaan seuraamaan tänne elämääni

Haaveissani on ollut jo pitkään muutto ulkomaille. Suomi on kaunis maa, kaikkina vuodenaikoina, mutta näin kesäisin tajuaa sen kuinka lyhyen aikaa täällä saa nauttia auringonlämmöstä, kesäisistä uintiretkistä, tuoreista mansikoista jne..
Olen naimisissa ihanan miehen kanssa, joka on ylpeä siitä ettei ole tähän ikään mennessä vielä koskaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, yritä tässä sitten toteuttaa haaveita tuollaisen kotikyyhkysen kanssa *blaah*
Olen saanut kyllä nyt jalkaani sen verran oven väliin, että mies on lupautunut lähtemään kanssani jonakin päivänä (viiden vuoden sisällä) Australiaan n. 3:ksi kuukaudeksi *taputapu*
Toisaalta muutto noin kauas vähän pelottaa ja jännittää, mutta toisaalta taas seikkailunhaluni voittaa pelon+jännityksen, sitä paitsi kyllähän pieni jännitys on aina asiaan kuuluvaa?! Tänään sain (omasta mielestäni) vieläkin loistavamman idean ja esitin sen silmät kirkkaina ruokapöydässä koko ukkoköörilleni: ''Muutetaan kolmeksi kuukaudeksi Kreikkaan, johonkin pieneen kalastajakylään!! C'moon kaikki!!! Lennot tulisi paljon halvemmaksi, pienissä kalastajakylissä ei ole turistirysien hintoja, saisimme uida joka päivä lämpimässä Välimeressä..''. Kukaan muu ei innostunut ajatuksesta kuin keskimmäinen poikani. Mieheni mielessä Kreikka muistuttaa vanhaa Neuvostoliittoa??? Vanhin poikani taas myötäili isäänsä, vaikka hänkin ymmärsi Kreikan tulevan Australiaa halvemmaksi.
Päätin kuitenkin ottaa asioista selvää ja soittaa kaupunkimme matkatoimistoon ensi viikolla ja selvittää hintaeroja asumisesta noissa kahdessa kauniissa ja kiehtovassa maassa. Mies saa tuumata tästä ihan mitä haluaa *njähhäh*

Juttu jatkuu taas jossakin vaiheessa!

Olen kolmenkymmenen paremmalla puolella oleva kolmen poikalapsen äiti. Harrastuksiani ovat mm. haaveilu, löysäily ja kodinhoito (joskus on yllättävän vaikeaa sovittaa noita kolmea harrastusta yhteen). Tykkään myös lukemisesta ja salainen haaveeni on kirjan kirjoittaminen - sitten joskus.

Kamppailen myös ylipainon kanssa ja kovasti olisi hyvät neuvot kalliit sopivan painorajan saavuttamisen suhteen ja myös sen pitämisen suhteen. Ei mutta nyt täytyy taas lentää, myöhemmin lisää.

*jatkuu*